Tekstit

Totuus

Hei pitkästä aikaa!
Oon alkanut jonkin verran jälleen kirjoittaa runoja. Tauko runojen kirjoittamisesta sai minut tajuamaan, kuinka paljon oikeasti tarvitsen sitä. On ollut hienoa ja osittain myös helpottavaa saada sen hetkisistä ajatuksista ja tunteista aikaan runo. Runon kirjoittaminen on ainakin minulle myös itseni ja tunteideni tutkiskelua, jota ei välttämättä muuten tulisi tehtyä ollenkaan.

Runoni:
En tiedä,
miksi teen niin kuin teen,
joten miten voin selittää,
olen tottunut kertomaan totuuden,
mitä kerron kun sen sitä tiedä,
siks olen vain hiljaa,
minulta puuttuu totuuteni,
ja hän ansaitsee totuuden,
odotan siis totuuttani,
ehkä jopa ikuisesti,
mutta silloin on jo liian myöhäistä,
joten missä viivyt totuuteni.


Yksinäinen tähti

Hei pitkästä aikaa.
Tänne kirjoittamisen jatkaminen on ollut haastavaa. Minulla on ollut kiireitä ja runojen kirjoittaminen on jäänyt muiden mielenkiinnonkohteiden varjoon pitkäksi aikaa. En sano, että tilanne olisi muuttunut nyt, että nyt minulla olisi enemmän aikaa ja innostusta. Se ei ole niin.
Haluan edelleen kehittyä runoilijana, mutta se ei ole tällä hetkellä minulla etusijalla. En ole järjestänyt aikaa runojen kirjoittamiselle.On ollut liikaa kaikkea muuta.
Mutta tänään minulla on runo jälleen! Luonnostelin sen eilen bussimatkalla puhelimen muistiinpanoihin ja muokkasin nyt tähän postaukseen valmiiksi. Olin todella tyytyväinen, että viimein sain runoon inspiraation. Toivottavasti tykkäät <3

Olen tähti,
joka ei kuulu tähtikuvioon,
loistan yksin,
muista erillisenä taivaankappaleena,
mutta en ole siitä surullinen,
sillä minä edelleen loistan,
olen edelleen jotain kaunista,
en ole menettänyt valoani,
olen onnellinen tässä ja nyt,
muista erillisenä kirkkaana ihmeenä.

Kyllä ne aallot minutkin vielä tavoittaa

Hei!
Viimekerrasta onkin ikuisuus. Mitä kauemmin taukoa pitää sitä vaikeampi on palata. Sitä ajattelee, kun sitten palaa pitää olla entistä aktiivisempi ja parempi. En taida olla, mutta silti olen tässä kirjoittamassa, koska en halua vain jättää näin asioita. Jossain vaiheessa on se aika, kun palaan tänne blogin puolelle. Miksi se ei voisi olla nyt? Ei sillä niin väliä, onko aikaisempaa parempi tai huonompi. Pääasia on, että ei luovu kirjoittamisesta. Ei tee kirjoittamisen ovelle valtavaa kynnystä.

Runoni:
Muutuin,
vaikk' en sitä itse huomannut,
en kai olisi halunnutkaan muuttua,
mutta kukaan ei sitä minulta kysynyt,
kaikki vaan tapahtui,
yhtä huomaamatta kuin aallot hiovat kalliota,
ja yhtäkkiä pinta onkin sileä,
samalla lailla olinkin yhtäkkiä ontto,
kuin sisältä syöty,
kyllä ne aallot minutkin vielä tavoittaa,
ja niin tavoittivatkin,
silloin tunsin taas olevani minä,
en vain ontto kuori,
en muukalainen,
minä,
oma itseni.

Pystyitkö samaistumaan johonkin? Kiva jos niin.
En tiedä, miten tästä etee…

Mutta pelkään

Hei!
Tämän päivän runon kirjoitin ylös muistiin jo eilen. Inspiraatio tuli kokonaan sen öisestä unestani. Unet viestittävät mm. tunteista, joita emme tietoisesti sisäistä. Jännittävimmät asiat, mitä minulle tapahtuu tapahtuu unissani, siksi runoja on minusta niin mahtavaa kirjoittaa unien pohjalta.

Runoni:
Piiloudun katseilta,
mutta pelkään,
piiloni ahtautta,
säkkipimeää,
haluan pois,
mutta pelkään,
heidän kohtaamista,
seuraamuksia,
pelko minua kahlitsee,
omaan piilopaikkaani vangitsee,
vain minä voin itseni vapauttaa,
jos vain haastan pelon,
silloin minulla on mahdollisuus voittaakin,
en halua olla pelkuri.

Kiitos kun luit!

Katson taakseni

Hei, koko maailma on sinulle avoinna!
Inspiraatio voi tulla ihan pienistä asioista. Jostakin objektista, minkä olet nähnyt ja kokenut jo monesti voi yhtäkkiä tulla ihmeen kaupalla inspiraatio runoon.
Koko runon muodostuminen mielessä alkoi siitä kun olin noussut bussista ja olin kävelemässä kotiin samaa reittiä kuin aina ennenkin ja käännyin osittain vilkaistakseni taakseni bussia joka oli jo jatkamassa matkaa. Teen niin silloin tällöin, en ollenkaan tiedä miksi. Siitä runo alkoi kehkeytyä, taakse katsomonen sai minut keksimään tämän päivän runon.

Runoni:
Pystytkö todella lähtemään katsomatta taaksesi,
kohdintaen katsees vain edessä olevaan,
etkö välitä siitä mitä taakses jätit,
vai onko menneisyyteen katsominen liian tuskaisaa,
haluatko vain unohtaa,
mutta kuka olet ilman menneisyyttäs,
olenko minä silloin sinulle enää mitään.

Kiitos kun luit ja toivottavasti tykkäsit!

Kuljen jo tallottuja jälkiä pitkin

Hei kaikki ja mahtavaa tammikuun loppua!
Tämän päivän runoon inspiraatio tuli lumihangesta, mutta pääasissa todellisuudessa se tuli jalanjälkiä pitkin  kulkemisestä kirjaimellisesti, mutta myös kuvainnollisesti siten että kaverini kertoi minulle, että halusi kokiksi, koska halusi seurata äitinsä jalanjälkiä, joka oli kouluttautunut kokiksi, muuten hän ei luultavasti olisi ajatellut, että kokin ammatti olisi hänen juttunsa. You know the point. Right?

Runoni:
Kuljen lumihangessa jo tallottuja jälkiä pitkin,
se on paljon helpompaa,
kuin olla se joka joutuu siitä ensimmäisenä kulkemaan,
tietämättömänä mitä lumen alla on,
voin kulkea turvallisinmielin,
muttapystyikö hän joka kulki siitä ensin?

Kiitos, mukavaa illanjatkoa ja näkemisiin ;)

Suojelun arvoinen

Hei!
Joskus keksii vasta paljon myöhemmin, millainen olisi hyvä tekstinjatko, mutta mielestäni se ei tee kirjoittajasta sen huonompaa, teksti saattaa olla parempi kuin se voisi olla, jos pakolla yrittää saada tekstin heti viimeisteltyä.
Menin katsomaan, mitä olen jättänyt pelkiksi luonnoksiksi. Löysin sieltä pienen runontyngän, jonka muistan kirjoittaneeni joskus syksyllä, mutta silloin en keksinyt muutamalle ensimmäiselle säkeelle jatkoa, johon olisin ollut tyytyväinen. Joten jätin ensi säkeet luonnoksiin odottamaan omaa hetkeään. Ja tänään se päivä koitti, kun keskeneräisestä runosta tuli kokonainen.

Olet,
menneisyyden hauristama,
vastoinkäymisten kolhima,
kylmä maailman julmuudesta,
siks oot muurit nostattanut ympärillesi,
vallihaudan ilkitekijöiden varalle kaivanut,
koska et enää kestä elämän karuapuolta ilman passarias,
tunnet olevas turvassa nyt,
mutta pidät itseäs pelkurina,
nyt ja huomenna mutta ethän kuitenkaan enää ylihuomenna,
koska todellisuudessa se on itsesuojelua,
sun itsesuojeluva…